Rekkuretriitillä isäntä herää yleensä ensimmäisenä ja päästääkin usein unisen karvakuonon käymään aamupissillä aidatulla takapihalla. Siitä on hyvä palata vielä jatkamaan unia hetkeksi emännän kainaloon, missä tarjolla on myös aina haleja, suukkoja ja rapsutuksia (ja jotain kummaa kuiskintaa, kuinka heeeeeeeno se kainalossa lymyävä kuoma on?!).

Ensimmäinen tilaisuus ruokailuun on klo 7:00 kun emäntä tankkaa kahvia omaan koneeseensa päivän seikkailuja varten. Jos retriitin asiakas nukkuu mielellään vähän pidempään, sekin sallitaan ja palataan elintarvikeasioihin hivenen myöhemmin.

Aamulenkki suuntautuu usein läheisiin metsiin, joskin välillä on mukava käydä tarkistuslaskemassa joutsenlammen joutsenet ja varmistamassa vieläkö sorsille pulla maistuu.

Meillä on tapana myös pysähtyä nuuhkimaan kukkasia, ottamaan kuvia (varsinkin koirasta!) ja nauttimaan lenkistä ja ilmasta. Näitä matkamuistoja saattaa tupsahtaa myös isäntäväen puhelimeen, ettei unohdu kuinka kivaa koiralla on lomaillessa!

Lenkin jälkeen puhdistetaan itse kunkin töppöset ja jos omistajalta on saatu lupa, tehdään aarrejahti – eli pistetään nameja piiloon ympäri residenssiä niin että retriittiläinen saa käyttää sekä kuonoa että älynystyröitä etsiessään pieniä palkintoja!

Urheilun ja älynystyröiden rassaamisen jälkeen on mukava rauhoittua kylki kylkeä vasten tai omaan rauhaan pienille kauneustirsoille. Kun virtaa alkaa taas olla virsuissa, sitä on mukava purkaa esimerkiksi koirien älypelien kimpussa tai lähteä puutarhaan vaikka pallon kiinniottoharjoituksiin.

Omistajan ohjeiden mukaan nautitaan tai ollaan nauttimatta päiväruoka, jonka päälle on hyvä huilata hetki ennen iltapäivän lenkkiä. Käydään tarkistamassa onko Rane ollut omasta mielestään kingi ja postannut siitä koirien kirsukirjan seinälle.

Illan ratoksi voidaan törisyttää lateksisikaa, tilsiä pillit irti pehmoista ja nujuttaa uuteen uskoon ripakopallinen leluja, paitsi jos nukuttaa tai tekee mieli olla vierihoidossa. Saatetaampa riettaantua vaikka katsomaan elokuvakin, jos ilta on siihen sopiva.

Mikäli ruokailuohjeessa on vielä iltapala, se nautitaan ennen viimeistä ulkoilua, jonka jälkeen aletaan myllätä peti nukkumakuntoon, että aamulla jaksaa taas kirsu vinossa lähteä tutkimaan, löytyykö hoodeilta vaikka fasaani.

Emäntä on sen verran tarkka tuoksumaailmasta ja siisteydestä, että jos retriittivieras keksii parfymoida itsensä jollain ihmisnenään vistolla aromilla, niin siitä päädytään aika nopeasti viettämään yhteinen kylpyhetki. Ruusuisen raikkaana onkin mukava lähteä yöksi höyhensaarille!

Pääasiallisena hoitajana toimin minä, Terhi 48 v, melkein koirien kasvattama..! Koira tai useampikin kerralla on kuulunut kotitalouteeni aina vuodesta 1977 sakka. 

Ensimmäinen koiraperheenjäsen oli “Sevettijärven seisojaksi” ristitty sekarotuinen lapinkoiraa muistuttava Hurtti, joka porskutti 18-vuotiaaksi saakka.

Hurtin seuraksi saapui sijoitukseen Kaanaankoira Tua, Israelilainen palveluskoira, jonka 4. polvesta löytyi vielä villikoiria. Oman koiran myötä kaikenlaiset koirahommat veivät mukanaan ja innostuin jopa yhdistystoimintaan, olin mukana mm. perustamassa Suomen Kaanaankoirat -yhdistystä sekä Lohtajan Palveluskoiraharrastajat (PaHat!) -yhdistystä. Kaikki toiminta, mihin koirat liittyivät, saivat mielenkiintoni heräämään.

Parikymppisenä olin äärimmäisen aktiivinen koiraharrastaja, kiersin näyttelyitä kehäsihteerinä ja oman koirani kanssa, kouluttauduin 4H:n kautta dogsitteriksi, olin töissä kahdessa kenneleissä ja järjestin paikallisen metsästysseuran kanssa näyttelyitä kotikuntaani. Jopa niin, että lakkiaispäivänäni kävin ensin viemässä näyttelypaikalle palkinnot ja paperihommat ja vasta sen jälkeen ennätin juhlahumuun.

Kaanaankoirani kaveriksi tuli ensin yksi afgaaninvinttikoira ja muutamaa vuotta myöhemmin toinen samanmoinen – Timi ja Teddy. Heidän jälkeensä afgaanieni kasvattaja tarjosi minulle kasvattamaansa jackrussellinterrieriä, Elliä, joka vaihtoi kotia pitovaikeuksien ja eroahdistuksen takia 1-vuotiaana. Tietenkin Elli oli meille tervetullut! Reilu 3 vuotta myöhemmin talouteen liittyi saman rotuinen Elmo, joka etsi kotia jossa saisi leikkiä paljon eikä haittaisi vaikka on kantava ja kaunis ääni. Ja meillähän sattui olemaan koiranvirka auki!

Kokemusta minulla on siis erilaisista roduista, alkaen superhelposta “teflonturkista” nypittäviin turkkeihin ja äärimmäistä puunaamista ja suojaamista vaativiin silkkiturkkeihin. Työkokemusta on karttunut myös eläinlääkärin avustajana. Sormi ei mene ihan äkkiä suuhun, tulipa eteen takku, tikku, punkki tai vaikka tukkeutuneet anaalirauhaset.

Tärkeimpänä ominaisuutenani kuitenkin pidän sitä, että rakastan eläimiä koko sydämestäni. Niiden kaunis kohtelu, kommunikointi, niiden kanssa puuhastelu ja vuorovaikuttaminen ovat asioita, jotka ovat minulle äärimmäisen tärkeitä. Aivan lapsesta saakka olen ottanut haavoittuneet eläimet hoitoon ja pyrkinyt aina hoitamaan ne kuntoon (välillä vanhempieni suureksi kauhuksi). Puolisoni on yhtä lailla eläinrakas ja nauttii saadessaan viettää aikaa erityisesti koirien kanssa.

Kaikki koirani ovat päässeet varsin kunnioitettavaan ikään, viimeisenä lähti nestoripappa Elmo, joka 15,5 –vuotiaana siirtyi valoon. Ikävä on valtava, mutta kiitollisuus yhteisistä vuosista vielä suurempi. Elmon ikääntyessä mielessä alkoi kypsyä ajatus siitä, että ehkä nyt olisi aika pitää tauko oman koiran hankinnassa, keskittyä odottamaan että tulossa oleva selkäleikkaus on hoidettu ja tarjota tässä välissä hoitoa ja rakkautta koirille, joiden rakastava perhe haluaa antaa koiralleen yhtä mukavan loman kuin ihmisjäsenilleen.

Kutsun sinut ja koirasi mielelläni tutustumaan etukäteen minuun ja kotiimme, jotta retriitille jäänti on mahdollisimman mukavaa ja stressitöntä niin omistajalle kuin koirallekin paikan ja hoitajan ollessa jo entuudestaan tuttuja.

Halutessasi saat päivityksiä meidän päivän aktiviteeteista esim. WhatsApp-viesteinä ja mikäli annat luvan, mielelläni julkaisen meidän ihania yhteishetkiä myös sosiaaliseen mediaan. Retriitiltä voidaan myös ottaa pikku WhatsApp-videopuheluita niin että näet reaaliajassa mitä meille kuuluu.