terhi talvela
Minusta
Joogin tekniset tiedot
Valmistuin kansainvälisen jooga-allianssin sertifioimaksi RYT200 -joogaopettajaksi Happy Jack Yogan opettajakoulutusohjelmasta kesällä 2017.
Yli 50 hakijan joukosta Happy Jack ja Happy Hanna olivat valinneet minut koulutukseen mukaan täydellä stipendillä!
Olen mitä ilmeisimmin koukussa oppimiseen, joten tähänastisia RYT-koulutuksia laskiessa tunteja on kertynyt tuhatkunta. Syyskuussa 2024 pätevöidyin ERYT500 -tasolle “joogan professuuri” tuli maaliin. ERYT500 edellyttää yli 2000 joogatunnin opettamista eli aika tavalla on tullut viisottua ja viisasteltua joogamatolla!
Viimeisin suurempi käymäni koulutuskokonaisuus vuonna 2023 oli Yoga Room Lumon ja Minna Anderssonin fasilitoima iki-ihana Grounding Yin®. Koulutuksen aikana sain itsekin nauttia näistä ihanista käsittelyistä, joten opiskeluviikonloput olivat todella odotettuja tapahtumia, harmitti useammastakin syystä kun koulutus päättyi valmistumiseen.
Omasta tuotepaletistani löytyy myös tavaramerkillä suojattu Sparkling Triggerpoint Yin®, joka tunnetaan tuttavallisesti nimellä Skumppis. Näitä 2,5 tunnin pituisia kokovartalon rentoutussettejä vedän sekä henkilökohtaisesti paikan päällä että kerran kuussa verkossa. Lisäksi olen yhdistänyt Sparkling Triggerpoint Yin®in ja Gounding Yin®in parhaat palat sekä sointukylvyn Total Reset Yiniksi. Tämä kokonaisuus on myös äärimmäisen pidetty kokonaisvaltaisuutensa vuoksi.
Äänimaljakoulutukset olen käynyt vuonna 2022 Enkelikartanolla, idea lähti liikkeelle joogafestareilla 2019 omasta ensikokemuksestani sointukylvyssä – kerron siitä äänimaljoja koskevassa osassa tarkemmin!
Lue lisää joogamatkastani tästä!
Visioni
Lyhyesti: haluan auttaa asiakkaitani tekemään miljoona lääkereseptiä turhaksi. Meistä todella moni syö varsin mittavia määriä lääkkeitä, joiden tarpeellisuutta ja yhteensopivuutta lääkärit enää harvoin ehtivät tarkistamaan.
Ja aikatavalla pidemmästi, mikäli haluat lukea tarkemman taustatarinan!
Oma mummoni söi leikkauksen esilääkitykseksi tarkoitettua rauhoittavaa vuosia, kunnes veljeni hoksasi kyseenalaistaa, mihin mikäkin lääke on tarkoitettu. Selvisi, että lääkärit olivat automaattisesti uusineet kyseistä rauhoittavaa vuosia tarkistamatta, mihin se oli tarkoitettu. Vuosia elämästä meni tokkurassa, huimauksen vuoksi varovaisesti ja aina väsyneenä. Mummo parka!
Jooga avasi minulle uudenlaisen tavan elää. Mitä enemmän opin luottamaan kehoni tuntemuksiin ja kyseenalaistamaan yleistäviä ratkaisuja, sen paremmin olen voinut. Vuoden 2018 lokakuun lopussa sattunut työtapaturma tankotanssituntia ohjatessa oli aika lailla viimeinen niitti, sen jälkeen koin, että ainoa vaihtoehtoni oli löytää holistisia tapoja hoitaa itseäni. Tämä vaatii pienen tarinan taustalle.
Putosin tangolta lattialle polvilleni selkä kaarella kun olin demonstroimassa vielä kerran kyynärtaivepitoa, joka minulle oli aina ollut ns. “pomminvarma” liike. Oppilaan jäljiltä tangolle oli kuitenkin jäänyt jotain, joka sai otteeni lipeämään aivan yhtäkkiä ja tulin lattiaan jysähtämällä.
No mitäpä tekee asialleen omistautunut opettaja? Odottaa hetken, että näkö ja kuulo palaavat tähtien näkemisen jäljiltä, puree hammasta ja vetää tunnin loppuun. Puree lisää hammasta ja vetää vielä toisen tunnin perään. Kiipeää autoon purukalusto narskuen ja ajaa kotiin.
Alle 15 minuutin matkan aikana polvet turposivat niin, että autosta ulospääsy on lähes mahdotonta. Sisäänpääsy portaita pitkin onnistui vain, koska olin kaukaa viisaasti hankkinut auton takakonttiin kyynärsauvat (koska ennemmin tai myöhemmin jollekin sattuu kumminkin jotain, ja koska halvalla sain..!).
Seuraavana päivänä lääkärissä todettiin runsaasti pehmytkudosvammoja polvissa, mutta selkää ei tutkittu. Kävin uudelleen lääkärissä viikon sisään ja valitin pahenevaa selkäkipua sekä alati vaivaavaa paineen tunnetta alaselässä. Paine on niin paha, että kun käyn kutsuvieraana katsomassa sirkuksen ennakkonäytöksen, pyydän päästä hetkeksi roikkumaan trapetsilta inversiossa jotta paine helpottaa edes hetkeksi.
Koska hoitavan tahon mielestä selkäni oli kunnossa, lähdin joogaopettajien viikon kestävään jatkokoulutukseen Meksikoon. Joogasin, uin, kiersin ystävien kanssa nähtävyyksiä ja yritin pitää selkää jollain lailla kuosissa. Jooga tietysti auttoi mm. spasmeihin.
Kotiin palattuani jatkoin tankotanssin, joogan, ilma-akrobatian ja pariakrobatian opettamista. Jatkoin myös tavoitteellista salitreeniä. Tilanne paheni, yritin sinnitellä tilanteen kanssa, koska kaikki kivut laitettiin jatkuvasti selkärankareuman piikkiin, vakuutusyhtiön taholta.
Yritin kyllä sanoa että ei tämä nyt tunnu ollenkaan samalta, mutta hoitolinja (tai linjattomuus) pysyi. Kunnes eräänä iltana huomasin yin joogatuntia pitäessäni että oikea jalkani oli puutunut aivan tunnottomaksi pökkelöksi. Ajattelin että se tietenkin palautuu kun vaihdan asentoa. Eipä palautunut.
Vielä 30 minuutin ajomatkan jälkeen kotonakin jalka oli tunnoton, samoin aamulla. Silloin viimein meni kuppi nurin ja hankin toisen firman vakuutuksen kautta itselleni ortopedikäynnin, jonka ansiosta pääsin viimein magneettikuvaan juuri ennen joulua. Ironista oli se, että kyseessä oli sama vakuutusyhtiö mutta eri yritys oli vakuutuksen ottajana.
Ortopedi soitti minulle uudenvuoden aattona ja kertoi, että magneetti paljasti että yksi välilevy oli räjähtänyt kokonaan ja sen sisältö oli pursunnut suoraan hermojuureen aiheuttaen siihen vahinkoa. Pysyvää sellaista, selvisi minulle aikanaan. Reumalääke laitettiin tauolle saman tien ja leikkausaika suunniteltiin kolmen viikon päähän.
Tässä kohtaa otti aika roimasti kuupaan, että vakuutuslääkäri oli potilasta tapaamatta päättänyt mistä kivut johtuvat ja epäsi toistuvasti lääkärin pyytämän magneettikuvan. Jos kuva olisi otettu heti, olisi leikkauskin tapahtunut hyvin pian onnettomuuden jälkeen. Ei miltei kolmen kuukauden viiveellä.
Leikkaus helpotti osaa oireista, mutta tunto jalkaan ei ole palannut vieläkään, tapaturmasta on kulunut jo miltei kuusi vuotta. Jäljelle jääneitä kipuja alettiin hoitaa vahvoilla opiaattilaastareilla. Kivut pysyivät hurjia öisiä kramppeja lukuun ottamatta kurissa, mutta olotilaanhan opiaatit toki moisina annoksina vaikuttivat.
Muutama vuosi meni suoraan sanottuna aikamoisessa lääkepöhnässä, kunnes iho ilmoitti että nyt alkaa riittää tämä myrkkylaastariralli. Iho alkoi palaa aivan puhki ja rakkuloille laastarien alla vuorokaudessa. Lääkärin ratkaisu oli määrätä samaa tavaraa suun kautta. Mietin että jos sitä ei iho kestä niin tokkopa kestää vatsan limakalvokaan.
Ratkaisuni oli aloittaa omin nokkineni varsin epämiellyttävä opiaattivieroitus kotona. Kuukauden verran oli koko ajan kylmä ja kuuma yhtä aikaa, tuntui kuin ihon alla olisi marssinut muurahaisarmeija jatkuvasti, mikään ei maistunut, ei ruoka eikä uni. Ja sitten alkoi helpottaa! Olin korvannut kipulääkkeet Wim Hof -metodin hengitysharjoituksilla ja kylmillä suihkuilla. Ja totta vie, nehän toimivat!
Olin aivan äimistynyt siitä, miten tehokas kehon oma endokannabioidijärjestelmä on kivun hallinnassa!
Kehosta tärkein oppimani asia on, että kivut ja kummalliset oireet ovat arvokas vihje siitä, että jokin toiminta on häiriintynyt ja meidän tehtävämme on oppia tulkitsemaan viestejä jotta osaamme tehdä korjausliikkeitä. Ja korjausliike ei ole se, että ongelma turrutetaan toistaiseksi lääkkeellä ja toivotaan parasta. Se on yhtä kestävä ratkaisu kuin roskien maton alle lakaisu. Ajan oloon tilanne eskaloituu.
Biologisen reumalääkkeen vaihto laukaisi minulla lääkehepatiitin, jonka vuoksi vietin vuoden maksa varsin tulehtuneena, ennen kuin viimein pääsin gastroenterologian polille tutkimuksiin ja tämä selvisi. Ensimmäinen tulehduskierros oli todella raju, myös koko selkä tulehtui ja kesä 2023 meni kovien kipujen kanssa painiessa.
Reumatologian osasto oli tietysti suljettu kun tilanne eskaloitui, ensiavussa minulle määrättiin lääkkeitä, joista tiesin jo ennakkoon että eivät toimi minulle. Toinen lääkäri yritti tarjota maksatoksisia kipulääkkeitä kunnes viimein puhelun aikana googlasi lääkkeen kun kerroin hänelle että ei muuten sovi tämän maksatilanteen kanssa. Hän totesi että onpa hyvä kun olet itse noin näppäimillä. Yhdestään määrättiin sitten minulle ne lääkkeet jotka sopivat siihen hetkeen.
Itse otin tilanteen haltuun myös viikon pituisella detox-kuurilla, johon kuului hyvin tarkka ruokavalio, maksan hautominen lämpimällä merisuolalla useita kertoja päivässä, kuivakuppaaminen, maksan akupisteiden stimulointi sekä eteerisen öljyseoksen maksan kohdalle levittäminen viidesti päivässä. Lisäsin siihen vielä napakan ja lyhyen kortisonikuurin. ALAT tippui normaaliksi viikossa.
Onnekseni pääsin gastrologian poliklinikalle asiakkaaksi, he ottivat viimein myös ferritiinitestit, joista selvisi että varastorauta-arvoni oli lähinnä lämmintä sääliä herättävä 9. Normaalin alaraja naisella on 25. Mikäli nainen on aktiivinen ja harrastaa raskaita lajeja, arvon olisi hyvä olla 100 pintaan jos meinaa jaksaa jonkinmoisella suoritustasolla.
Rautatankkauksen jälkeen jännittävä muutos tapahtui verenpaineessa. Vuosia korkealla pysynyt verenpaine putosi normaaliksi niin, että pystyin jättämään verenpainenappulat pois. Samalla hävisi myös migreeni. Ja kuiva yskä. Vasta kun verenpaine alkoi tehdä paluuta hemoglobiinin laskiessa, arvelin että pakko on kai ottaa verenpainenapit takaisin. Virhe! Kuiva hakkaava yskä teki paluun. ACE-estäjillä voi olla semmoinen vaikutus.
Tarinan opetus lyhykäisyydessään on, että hyvin usein lääkkeillä on sivuvaikutuksia. Niitä aletaan hoitaa toisilla lääkkeillä. Niistä seuraa lisää sivuvaikutuksia. Noidankehä on valmis. En halua demonisoida lääkkeitä, sillä niiden käytölle on todellakin aikansa ja paikkansa. Haluan herätellä tervettä kriittisyyttä, omaa ajattelua ja kykyä tunnistaa kehon viestejä. Jos jokaiseen kolotukseen ei ensimmäiseksi otetakaan Buranaa vaan kuulostellaan sen mahdollista juurisyytä, voidaan moni kipu hoitaa puuttumalla sen aiheuttajaan.
Ennen ihmiset olivat paremmin yhteydessä omaan sisäiseen tietoonsa, ja ymmärsivät intuitiivisesti, millaisia korjausliikkeitä heidän kannatti tehdä. Nykyisin ihmiset ovat vieraantuneet tästä sisäisestä tiedosta kun napin ottaminen on niin paljon helpompaa. On muka kiire tehdä kaikkea muuta, kunnes kroppa pysäyttää. Siitä, jos mistä minulla on kokemusta ja toivon, että onnistun auttamaan sinua välttämään samat sudenkuopat! Pysy matkassa, oivalletaan yhdessä!
Jooga
Äänimaljat
Coaching
Retriitit
Jooga - yhteys
Jooga – yhteys omaan hengitykseen, omaan katseeseen, omaan kehoon, omaan sisäiseen tietouteen. Yhteys omaan yhteisöön, perinteeseen, luontoon.
Usein jooga alkaa fyysisenä harjoituksena, josta haetaan lisää liikkuvuutta, parempaa fyysistä kuntoa, harjoitusta jota voi tehdä missä tahansa, treenataan topakampaa perää, vahvaa ja virtaviivaista kehoa…
Mikä tahansa sinut vetääkin joogan pariin, kiitä sitä! Jooga on niin paljon enemmän kuin asanat ja harjoitusaika – tai tulokset.
Jooga yhdistää sinut yli 5000 vuotta vanhaan perinteeseen, asiaan joka on ja pysyy maailman tuulista ja tilasta huolimatta.
Lännessä jooga on vielä suhteellisen tuore ilmiö, joka alkoi saada huomiota mm. Beatlesin vetäydyttyä Rishikeshiin Chaurasi Kutia ashramiin yogi Maharishi Maheshin oppiin. Tämä ashram on nykyään turistinähtävyys ja tunnetumpi nimellä Beatles ashram.
Ajan henki näkyy edelleen väärinä uskomuksina mm. siitä että jooga olisi huumehöyryissä heiluvien hippien hommaa.
Nykyihmisen elämä on hektistä ja stressaavaa vaikka fyysisesti olemmekin turvassa suurimman osan ajasta. Keho ja mieli päätyvät hälytystilaan kun koko ajan kilahtelee tietoisuuteen ilmoituksia ja huomiota hajottavia tekijöitä.
Joogamatolla ei ole puhelimia, ilmoituksia, peilejä joille pullistella. Huomio saa levätä ja kääntyä sisäänpäin. Saat tauon maailman melusta ja voit kuulla oman sisäisen äänesi, viisautesi.
Harjoitus joka alkaa fyysisenä muuttuu erilaiseksi ajan myötä kun opit huomioimaan kehosi ja mielesi liikkeet ja yhteyden uudella tavalla.
Tulet myös tietoisemmaksi ympäröivästä energiasta, siitä yhteisöstä jonka kanssa harjoituksen teet ja siitä energiasta jonka yhdessä tilaan luotte.
Harjoitus saa sinut herkistymään myös vuorovaikutukselle ympäristösi kanssa, tuo tietoisuuden tekemiseen ja rauhoittaa mielen myös arjen pyörteissä.
Tässä hektisessä maailmassa, suorituskeskeisessä elämässä jooga on kuin vihreä keidas kuumalla ja kuivalla aavikolla.
Joogan laajan sateenvarjon alta löytyy tänä päivänä joka tilanteeseen ja makuun sopivia harjoituksia.
On raskausajan joogaa, tuolijoogaa, hikistä bikramia, viipyilevää hathaa, ohjaajan mukaan elävää flow- harjoitusta, akrojoogaa, kankijoogaa, äijäjoogaa restoratiivista joogaa, jooga nidraa…
Valikoimasta voi olla hengästyttävää ja hämmentävää yrittää valita itselleen sopivin harjoitusmuoto, joten joogan alkeet -kurssilla käyn läpi kaiken välineistä (erityisesti joogamaton valinnasta) eri tyyppisiin tunteihin jotta osaat valita itsellesi parhaiten tilanteeseesi istuvan harjoituksen.
Joogaharjoitus alkaa elää myös maton ulkopuolella, tarjoilee hengähdyshetkiä arkeen, sujahtaa aamurutiineihin ja valmistelee levolliseen yöhön. Jooga on hyväksi sekä keholle että mielelle ja sen monipuolisen luonteen takia se onkin pitänyt pintansa ja kasvattaa suosiotaan edelleen.
Matalan kynnyksen tunteja lähteä kokeilemaan ovat mm. jooga flow, erityisesti slow flow ja ying & yang tunti jossa yhdistetään dynaaminen harjoitus ja rauhallinen yin-harjoitus. Yin jooga sopii kenelle tahansa ja sen pitäisi mielestäni olla lakisääteinen jokaiselle jo kansanterveyden näkövinkkelistä.
Äänimaljat
Äänimaljojen tehokkuudesta sain vahingossa omakohtaisen ja äärimmäisen vakuuttavan kokemuksen Kaapelitehtaalla joogafestivaaleilla vuonna 2019.
Selkäni oli leikattu tammikuussa 2019 ja paranemisen kanssa oli haasteita. Hyvän alun jälkeen selkäni tulehtui ja jouduin takaisin sairaalaan viikoksi.
Vaikka akuutti infektio oli hoidettu, ei selässä ammottava reikä suostunut sulkeutumaan. Myös joogafestareilla riemunani oli sorbact-nauhalla täytetty avoin aukko selässä.
Olin festareilla töissä mutta halusin ehdottomasti mennä kokeilemaan ihan mitä tahansa jonkun toisen järjestämää workshopia. Päädyin yllätyksekseni sointukylpyyn – enkä mihin tahansa sointukylpyyn!
Soittaja oli muusikko ja käytti myös vaikuttavan kokoista yliäänigongia. Pääsin ihan eturiviin tuntemaan koko bändin värähtelyn kehossani.
Sointukylpyä seuraavana päivänä ihmettelin että miksi selän tuuletusaukossa tuntuu ihmeellinen pistos. Tunnustelin että jotain terävää siellä on. Pyysin puolisoani käyttämään pinsettejä ja kaivelemaan piikin pois. Se oli sulamatta jääneen tikin pätkä.
Seuraavat pari päivää näitä tikin palasia tuli selästä ulos ihan solkenaan ja niitä yhdessä nypittiin ihmetellen pois. Kun viimeinen tikin palanen oli tullut ulos, meni haava kiinni saman tien ja parani täysin!
Tämän sointukylvyn värähtelyt saivat kehoni työntämään vierasesineet eli tikit jotka eivät kroonisesti alilämpöisen ihmisen sisällä sulaneetkaan normaalisti. Keho paransi itse itsensä.
Vasta myöhemmin ymmärsin, miten merkittävästä tapahtumasta tässä oli kyse ja halusin lähteä itse tarjoamaan näitä kokemuksia eteenpäin. Festareilta kotiin viemisinä tarttuikin mukaan ensimmäinen oma pikkuruinen äänimaljani, bändini alku!
Loogisesti ajateltuna tämä maljojen parantava vaikutus käy järkeen. Elämähän on liikettä ja värähtelyä, kaikella on taajuus. Taajuutta voi korjata, ja myötävärähtely onkin hyvin dokumentoitu ilmiö. Kun keho on keskellä “hyviä viboja” sen omat korjausprosessit käynnistyvät.
Bändini on kasvanut vuonna 2020 Intiasta tuoduilla maljoilla, Enkelikartanosta koulutuksen aikana hankituilla maljoilla (jotka tuodaan myös Intiasta & Nepalista) sekä viimeisimpänä isompana hankintana toin Intiasta 2023 varsinaisen megamaljan, johon mahtuu seisomaan ja kalibroimaan koko kehon kerralla.
Perinteiset äänimaljat on valmistettu samasta metalliseoksesesta kuin kirkonkellot (jotka ovat saaneet innoituksensa äänimaljoista!) ja ne soivat lukuisin kerrannaistaajuuksin, kun taas kristallimaljat on valmistettu soimaan tietyllä taajuudella. Metalliset äänimaljat myös reagoivat mm. ympäristönsä lämpöön, joten maljojen sointi elää olosuhteiden mukaan.
Tyypillisesti sointukylvyn ja erityisesti äänimaljahoidon jälkeen olotila on erittäin rentoutunut ja levollinen, parasympaattinen hermosto on hyrähtänyt käyntiin ja se näkyy mm. seuraavan yön erityisen hyvinä yöunina, alentuneena sykkeenä ja parantuneena HRV-arvona.
Huomaan myös itse jokaisen sointukylvyn tai hoitokäsittelyn jälkeen miten maljat vaikuttavat itseeni positiivisesti vaikka olenkin aktiivinen tekijä yhtälössä.
Nykyisen jatkuvan digitaalisen stressin ja kiireen vastapainoksi äänimaljojen ja sointukylvyssä käytettävien soitinten unenomainen ja rentouttava äänimaailma on juuri se keino, jolla omasta oravanpyörästään pääsee irtautumaan hetkeksi totaalisesti.
Usein sointukylpyä kannattaa kokeilla vähintään kolme kertaa, jotta keho alkaa rentoutua kunnolla. Toiset ovat täysin sfääreistä jo ensimmäisellä kerralla ja toisten koneisto vaatii hieman totuttelua.
Coaching - ratkaisukeskeinen valmennus
Mitä tekee urheilija, joka tähtää huipulle? Hankkii valmentajan, joka tietää miten sinne pääsee. Valmentaja on se, jonka kanssa määritellään reitti, käytettävissä olevat resurssit ja työkalut, tehdään suunnitelma ja viilataan sitä tarpeen vaatiessa.
Valmentaja seuraa edistymistä, puskee sinua oman mielen asettamien rajoitusten ohi, oivalluttaa mikä on mahdollista ja saa sinut löytämään ja ottamaan käyttöön uusia ja paremmin palvelevia toimintatapoja.
Valmentajan käyttö ei tarkoita sitä että olisit itse riittämätön tai kyvytön, päin vastoin! Kun hakeudut valmennukseen, ymmärrät että sinussa on potentiaalia, jonka haluat käyttöösi.
Kaverin kanssa puhuminen ja pallottelu on usein hyvä alku, mutta on tilanteita joissa kaveri ei ole se paras vaihtoehto. Ystävyyssuhteissa on erilainen dynamiikka kuin valmennuksessa. Valmentaja sanoo sinulle myös sen mitä sinä et halua kuulla, sen mikä sinun on kuitenkin kuultava edistyäksesi seuraavalle tasolle.
Valmentaja vastuuttaa sinut ottamaan ohjakset oman elämäsi suhteen, pitämään huolen omasta edistyksestäsi ja omasta toiminnastasi. Valmentajalla on käytössään valtava paletti erilaisia työkaluja, joilla havahdut tekemään muutoksia niillä alueilla, joissa haluat kehittyä.
Valmennus ei ole taikapilleri joka poistaa huolet kerralla eikä valmentaja ole myöskään terapeutti jolle kippaat menneisyyden taakat. Valmentaja kysyy mikä sinua veisi eteenpäin tässä tilanteessa, mihin haluat päätyä ja kuinka nopeasti.
Sinun vastuullasi on ottaa askeleet, tehdä työ ja pysyä kurssissa, valmentajan homma on auttaa sinua selvittämään mihin suuntaan ja minkälaisia askelia olet ottamassa, mikä sinua voi kampittaa matkalla ja miten siihen voi varautua ennakkoon. Valmentaja kysyy, teitkö työn tänäänkin, teitkö todella ja hyvällä asenteella?
Se, minkä avulla pääsit tähän saakka, ei ole se, mikä vie sinut seuraavalle tasolle. Usein me jumitamme toistamaan samoja asioita ja odotamme silti erilaista lopputulosta. Valmentaja on se, joka peilaa sinulle tilanteen ja auttaa sinua löytämään asiat, joiden avulla eteenpäin pääseminen ja uusien, erilaisten päämäärien saavuttaminen onnistuu.
Asiat ovat aina ratkaistavissa. Ensimmäinen askel on huomata että nyt omat konstit on käytetty ja kysyä kuka minua voisi auttaa juuri nyt?
Retriitit
Omat kokemukseni Happy Jack Yogan jatkokoulutusretriiteillä saivat minut miettimään, että haluaisin tarjota vastaavia mahdollisuuksia omille oppilailleni. Normaalin joogatunnin puitteissa kun ei ole mahdollista sukeltaa samalla tavalla syvälle harjoitukseen tai sieluun kuin retriitillä.
Ensimmäisen joogaretriittini järjestin helmikuussa 2020 ystäväni ja kollegani Eeva Sivulan kanssa Läyliäisissä Buddhistisessa Abhayalokassa jossa olimme viettäneet useamman upean Happy Jack joogaretriittiviikon itsekin. Retriitti myytiin loppuun viikossa – olimme aivan äimistyneitä ja totaalisen innoissamme!
Muistat varmaan tuskallisen hyvin, mitä tapahtui maaliskuussa 2020? Maailma meni kiinni miltei yhdessä yössä. Olin tuolloin Intiassa Rishikeshissä jatkokouluttautumassa ja opettamassa uusia RYT200-kurssilta valmistuvia joogaopettajia. Kotiinpaluu viivästyi sattuneista syistä. Kiinalainen flunssavirus laittoi myös retriittihommat toviksi jäihin.
Siirryin järjestämään retriittejä vähän pienemmille porukoille jotta voisin edelleen jatkaa rakastamaani työtä kaikista rajoituksista huolimatta. Retriittejä olen järjestänyt useampana peräkkäisenä kesänä Hirvensalmella olevassa Kalhon saaressa, luomumökki Verkkorannassa.
Terapeuttiystäväni Hannu Korhosen kanssa järjestimme Tampereella joogaa ja terapeuttisia keinoja yhdistäneen retriitin (Kropan ja nupin määräaikaishuolto) josta saimme todella hyvää palautetta.
Elämä toi eteeni myös mahdollisuuden järjestää retriittejä Lapissa Enontekiöllä, jossa Hetan Kota on ollut uusi, upea yhteistyökumppani.
Seuraava retriitti Enontekiöllä ajoittuu tammi-helmikuun vaihteeseen 2025 ja siitä voit lukea lisää “ajankohtaista” -sivulta.
Syöpämuijasta joogaopettajaksi
On syksy 2015. Olen osallistunut ensimmäistä kertaa Fitfarmin Bikini Challenge -verkkovalmennukseen. Valmennuksen puolivälissä on kaikille pakollinen lepojakso, jonka aikana kaltaiseni yli-innokas tankotanssin opettajakin pysähtyy hetkeksi. Tämä pysähdys pelastaa henkeni. Löydän kyhmyn rinnastani ja viikkoa myöhemmin puhelu lääkäriltä vahvistaa aavistukseni – kyseessä on ei toivottu S-kortti, syöpä.
Epäuskoisena siirryn hoitoputkeen elämäni kunnossa. Kerron avoimesti läheisilleni ja kaikille Facebook-kavereillenikin yllättävästä käänteestä. Tuen määrä on uskomaton. Yksi uskomattomimmista lienee ystäväni ja sirkusteluystäväni Ulla, joka omistaa Padma joogastudion. Ulla lähettää viestin jossa kertoo aktivoineensa minulle anytime-kortin, sanoo että joogaa niin paljon kuin ehdit, kunhan paranet!
Olen äimistynyt, miten tämmöisiä ihmisiä edes on, ja miten olen saanut heitä elämääni? Kiitollisena otan tarjouksen vastaan ja satunnaisesta joogista sukeutuu hoitojen aikana intohimoinen “yinittäjä”.
Myös syöpäklinikan fysioterapeutti toteaa leikkauksen jälkeen, että mitä ikinä teenkin, harjoitus tuntuu toimivan paremmin kuin harjoitteet joita hän olisi antanut, joten joogasta tulee minun fysioterapiani ja sielunhoitoni.
Vaikka näytän uuniperunan ja Mikko Mallikkaan rakkauslapselta, koen olevani onnellinen ja ehyt jokaisen joogatunnin jälkeen. Syöpätuska ja paska jää matolle.
Kun viimeisestä sytostaattihoidostani on kulunut vajaa kaksi viikkoa, tuomaroin ensimmäisen kansallisen tankotanssikisani Hämeenlinnassa. Kisojen jälkeisenä yönä alkaa 30 tunnin lentokimara kun lähdemme puolisoni kanssa Havaijille vähän toisenlaiseen sädehoitoon ja joogaretriitille.
Havaijin hoitavassa lämmössä ja auringossa ripset, kulmakarvat ja hiukset alkavat kasvaa takaisin samalla kun aamujen astangajoogat ja iltojen yin sessiot vahvistavat ja hoitavat sytostaattien moukaroimaa kehoani.
Olin päätynyt jo ennen syöpädiagnoosia vastoin kaikkia todennäköisyyksiä opettamaan tankotanssia ja ilma-akrobatiaa kankailla, hammockilla ja renkaalla + trapetsilla kun rasvapalon lailla alkanut ja levinnyt sirkusharrastus muuttui työksi useille eri työnantajille.
Alun perin vain painonhallinnan tueksi tarkoitettu tankotanssi sai minut syttymään näihin sirkuslajeihin kuin keinokuituverhot tähtisädetikusta. Tajusin rakastavani opettamista ja oppilaiden palaute kertoi minun olevan oikeassa hommassa. Rakkaus lajiin tai lajeihin saa minut pysymään opettamassa koko hoitorumban ajan, sytostaattiviikolla huilaan ja seuraavat kaksi viikkoa opetan.
Havaijilla ajatus joogaopettajaksi opiskelemisesta alkaa itää. Ajatus ehtii muhia reilun vuoden verran ennen kuin alkaa tapahtua.
Törmään uudelleen ja uudelleen Happy Jack -nimisen hepun FB-mainokseen, jossa kerrotaan täydestä stipendistä jolla voisi valmistua joogaopettajaksi kesällä 2017. Tämä mainos tulee eteeni toistuvasti, lukaisen sen aina uudelleen skimmaamalla ja mietin että good for someone. Kunnes eräänä sunnuntai-iltana pysähdyn. Mietin että tässä on nyt jotain enemmän.
Tiedän, että tämä Happy Jack -heppu on opettanut aiemmin myös Padmalla joten uskallan luottaa siihen, ettei kyseessä ole joku koijari pankkitiliä tyhjentämässä. Istun asioikseni lukemaan ajatuksella koko infon ja mietin että tämähän olisi ihan mahdollinen myös aikataulujen puolesta.
Neppaan pois olkapäältä sen pikkupirun joka kuiskailee että ethän sinä osaa edes hakea stipendiä ja ennen kuin ennätän panikoitua ja jänistää, kirjoitan nopean mailin ja painan lähetä -namiskuukkelia.
Pari päivää myöhemmin saan messengerissä viestin jossa Jack Bocken kehottaa minua lukemaan sähköpostini. Toukokuun 16. päivä vuonna 2017 elämäni suunta muuttuu seuraavan viestin luettuani.
We received more than 50 scholarship applications and I am so happy to share that we have chosen YOU as the recipient of this scholarship <3″
Tästä viestistä alkaa seikkailu joka vie minut ensin Espanjaan, Mallorcalle, jatkuu Suomessa, Meksikossa, Perussa, Intiassa mm. koronan aikana ja myöhemmin Intiassa uudelleen – blogin puolelta pääset lukemaan lisää siitä, miten matka jatkui tuon viestin jälkeen!
Koulutukset
Alla olevasta todistuskarusellista voit kurkistaa mihin kaikkeen osaamista löytyy ihan todistetusti.
